Millainen merkitys hakijakokemuksella oikeasti on? 3 tarinaa elävästä elämästä

Hakijakokemuksesta on puhuttu kyllästymiseen asti, mutta mitä merkitystä sillä ihan oikeasti on? Onko totta, että hakija saattaa kieltäytyä tarjotusta työpaikasta huonon hakijakokemuksen vuoksi? Entä voiko kokemus olla positiivinen, vaikka hakija ei pääsisi edes haastatteluun?

Kyllä ja kyllä.

Hakijakokemus ei ole uusi aihe tässäkään blogissa. Kollegani Heli Villa on kirjoittanut aikaisemmin siitä, millainen merkitys hyvällä hakijakokemuksella on onnistuneen rekrytoinnin kannalta. Virpi Mäentaus on puolestaan pohdiskellut hakijaviestinnän vaikutusta hakijakokemuksen muodostumiseen ja jakaa kirjoituksessaan vinkkejä parempaan hakijaviestintään.

Uskaltaisinkin väittää, että valtaosa huonoista hakijakokemuksista syntyy juurikin epäonnistuneen hakijaviestinnän seurauksena. Se ei kuitenkaan ole ainoa hakijakokemukseen vaikuttava tekijä.

Me kokeneet rekrytoinnin ammattilaiset tiedämme varsin hyvin, kuinka suuri merkitys hyvällä hakijakokemuksella on, mutta ensi kertaa rekrytointiprosessissa mukana olevalle nämä asiat tuskin ovat itsestäänselvyyksiä. Kaiken lisäksi on saattanut kulua vuosia, jopa vuosikymmeniä siitä, kun haastattelija on itse ollut työnhakijan roolissa. Asettuminen työnhakijan tuskaiseen mielentilaan voi olla hankalaa.

Siksi haluankin tänään lähestyä hakijakokemusta kandidaatin näkökulmasta ja kertoa kolme erilaista tarinaa elävästä elämästä. Ehkäpä juuri sinun yrityksesi voi hyödyntää tarinoiden tuomia opetuksia jo seuraavan rekrytointiprosessin yhteydessä.

Epäsovelias kysymys karkotti kandidaatin

Valitettavan usein rekrykentiltä kuuluu tarinoita haastattelutilanteesta, jossa kysymykset ovat ylittäneet sallitut rajat. Inhimillisiä virheitä sattuu varsinkin vasta-alkajilla, mutta rekrytointialan ammattilainen tietää takuulla, mitä työhaastattelussa saa kysyä ja mitä ei.

Seuraavasta esimerkistä on jo vuosia, mutta se on jättänyt lähipiiriini pysyvät jäljet. Tuttu mieshenkilö oli rekrytoinnin ammattilaisen haastateltavana korkean profiilin asiantuntijatehtävään. Mies oli eronnut lastensa äidistä jo vuosia sitten ja kihlautunut uuden naisystävänsä kanssa. Vaikka perhe-elämä ei kuulukaan työhaastattelutilanteeseen, olivat avioero ja lapset nousseet esiin haastattelutilanteessa. Mies oli kuitenkin sinut tilanteen kanssa, kunnes haastattelija kysyi: ”Jos olet eronnut, miksi sinulla on sormus?”

Mitä luulet, mikä oli haastattelun lopputulos?

Kandidaatti olisi sopinut tehtävään täydellisesti ja saikin työtarjouksen tarjolla olevaan tehtävään, mutta kieltäytyi. Vaikka en itse ollutkaan haastateltavana – enkä edes työskennellyt tuolloin vielä rekrytoinnin parissa – on läheiseni kokemus leimannut kyseisen rekrytointialan yrityksen silmissäni ikuisiksi ajoiksi huolimatta siitä, että tapahtumasta on kulunut jo 10 vuotta.

Tarinan opetus: työhaastattelutilanne on täynnä tabuja, ja yhdelläkin väärällä kysymyksellä voi olla loppuelämän vaikutus. Tänä päivänä huono hakijakokemus saattaa lähteä lentoon sosiaalisessa mediassa ja päätyä jopa sanomalehtien lööppeihin. Älä siis sorru ilmiselviin virheisiin vaan lue Virpi Mäentauksen vinkit: mitä työhaastattelussa saa kysyä ja mitä ei.

Epärealistiset odotukset johtivat huonoon hakijakokemukseen – ja työmahdollisuuden menettämiseen

Rekrytoiva yritys ei aina ole syypää huonoon hakijakokemukseen. Mieleeni muistuu eräs korkean profiilin asiantuntijahaku, jossa varttuneemmalla iällä diplomi-insinööriksi kouluttautunut hakija selvisi viimeiselle haastattelukierrokselle asti. Kandidaatti oli matemaattisilta taidoiltaan hyvin kyvykäs, mutta hänelle ei ollut kertynyt vielä työkokemusta tämän tason asiantuntijatehtävistä. Siitä huolimatta hän asetti palkkatoiveensa kokeneen asiantuntijan tasolle ja poistui haastattelusta närkästyneenä siitä, ettei hänen palkkatoivettaan huomioitu. Asiakasyrityksemme sai kyseiseltä hakijalta tulikivenkatkuista palautetta.

Mikä haastattelutilanteessa todella meni vikaan?

Palkkatoivetta perustellaan usein koulutuksen tasolla, mutta totuus on, että yritykset maksavat työelämässä kertyneestä kokemuksesta, eivät tutkintonimikkeestä. Tässä tapauksessa hakijan odotukset palkkatasosta olivat epärealistiset, mikä johti ikävään hakijakokemukseen. Eikä siinä vielä kaikki.

Hakija loukkaantui syvästi siitä, että rekrytoiva yritys piti hänen palkkatoivettaan liian korkeana. Asia olisi vielä voinut selvitä sivistyneesti keskustelemalla, mutta närkästymällä kandidaatti osoitti olevansa epäpätevä tarjolla olevaan tehtävään. Kyseisessä roolissa kritiikin, negatiivisen palautteen ja vastarinnan käsittely ja vastaanotto kuuluivat hakijalta edellytettäviin ominaisuuksiin. Valitettavasti kandidaatti osoitti jo hakuprosessin aikana, ettei olisi sopinut persoonaltaan koko rooliin ja menetti näin mahdollisuutensa työpaikan saamiseen.

Tässä siis hakijoille tuhannen taalan tärppi: kannattaa pitää mielessä, että rekrytoiva yritys arvioi kandidaatteja koko hakuprosessin ajan. Viestintätaitoja vaaditaan yrityksen lisäksi hakijalta. Toisaalta myös rekrytoivan yrityksen on hyvä muistaa, että yhtä lailla haastateltava arvioi haastattelutilanteessa työnantajayritystä ja tekee mielikuvansa perusteella päätöksen, haluaako hän työskennellä yritykselle vai ei.

Hyvin hoidettu hakijaviestintä – pieni vaiva yritykselle, valtava merkitys hakijalle

Koska tarinointi on mukava päättää positiivisin mielin, kerron teille esimerkin, joka sai kolme vuotta sitten valtavasti huomiota levittyään sosiaalisessa mediassa. Kyseessä oli asiakaskokemusten parantamiseen keskittynyt Descom (nykyisin Solteq). Silloisen Descomin henkilöstöjohtaja Minna Liminka huomioi rekryprosessissa haastattelun ulkopuolelle jääneitä työnhakijoita personoidulla kiitoskirjeellä, jonka liitteenä oli leffalippu. Eräs kirjeen saanut työnhakija julkaisi kirjeestä kuvan LinkedIn-palvelussa. Julkaisu keräsi muutamassa päivässä 1 300 tykkäystä ja yli 70 positiivista kommenttia. Kirje palkittiin kunniamaininnalla Vuoden asiakasteko 2014 -kilpailussa.

Henkilökohtaisessa blogissaan Liminka toteaa työhakemuksen olevan kohteliaisuus, johon on hyvä vastata. Jokaisen rekrytoivan yrityksen olisikin hyvä painaa tämä toteamus mieleensä. Usein jo pelkkä kiitos riittää kertomaan hakijalle, että työhakemus on vastaanotettu ja hakemuksen hiomiseen käytettyä aikaa sekä kiinnostusta yritystä kohtaan arvostetaan. Kaikki, mitä tehdään tämän päälle, on yrityksen imagolle pelkkää plussaa.

Kiitosviesti, vaikka edes automatisoitu sellainen, on vähintä, mitä rekrytoiva yritys voi hakijalle vastapalveluksena tehdä. Haastatteluun päässeelle kandidaatille on kuitenkin syytä antaa vielä vähän enemmän: ele voi olla haastattelun jälkeinen palaute, joka auttaa hakijaa pärjäämään seuraavassa hakuprosessissa tai hakijan huomiointi toiseen avoinna olevaan positioon, johon hän ominaisuuksiltaan sopii. Se on pieni vaiva rekrytoijalle, mutta hakijalle eleellä voi olla koko elämän muuttava merkitys.

Lisänäkemyksiä rekrytointiin löydät Tuloksellisen rekrytoinnin oppaastamme. Lataa opas täältä: