Minäkin kuulun seksuaalivähemmistöön

Diversiteetti työelämässä tarkoittaa konkreettisesti erilaisten ihmisten ja taustojen edustusta ja arvostamista. Se voi käsittää monia eri ulottuvuuksia, kuten sukupuoli-identiteettien tasapuolista edustusta, eri ikäryhmiin kuuluvien työntekijöiden läsnäoloa, erilaisista kulttuurisista tai etnisistä taustoista tulevaa edustusta, erilaisten uskonnollisten ja maailmankatsomuksellisten erojen vaalimista sekä seksuaaliseen suuntautumiseen liittyvien henkilöiden osallisuutta ja heidän oikeuksiensa turvaamista.

Diversiteetin kunnioittaminen näkyy työpaikoilla jokapäiväisissä käytännöissä ja työkulttuurissa. Se ulottuu monimuotoisuuden huomioivista rekrytointiprosesseista ja työpaikkailmoituksen sanoituksesta kaikkiin henkilövalintaprosessin vaiheisiin sekä erilaisuutta arvostavan kulttuurin ja työilmapiirin vaalimisesta tasa-arvoisiin urapolkumahdollisuuksiin ja johtajavalintoihin. Tärkeää on myös huolehtia organisaation sisäisistä kanavista, joissa työntekijät voivat tarvittaessa matalalla kynnyksellä raportoida epäasiallisesta käytöksestä tai syrjinnästä.

Diversiteetin edistäminen on paitsi ihmisoikeus- ja ihmisarvokysymys, myös selkeä työtyytyväisyyttä, innovaatiota ja tuottavuutta edistävä tekijä.

McKinseyn tutkimusraportin ”Diversity matters even more” monimuotoiset yritykset menestyvät jopa 39 % paremmin kuin sellaiset yritykset, joissa monimuotoisuus ei ole kattavaa.

Accenturen ”Gender Equality in the Workplace” -tutkimus nostaa esiin vakavan tähän liittyvän havaintoharhan. Vaikka 68 % johtajista sanoo, että heidän yrityksensä tarjoaa inklusiivisen työskentely-ympäristön, vain 36 % samojen organisaatioiden henkilöstöstä kokee samoin.

Omakohtaisia kokemuksia työelämästä

Henkilökohtaiset kokemukseni seksuaalivähemmistöön kuuluvana naisena työelämässä ovat olleet pääsääntöisesti ongelmattomia. En ole koskaan nykyisen työnantajani pitkän työsuhteen aikana kokenut minkäänlaista syrjintää tai ulkopuolelle jättämistä. On upeaa kuulua yritykseen ja työyhteisöön, jossa moninaisuus on aito arvo ja valtava eteenpäin vievä voima.

Ennen nykyistä työsuhdettani olen kuitenkin elänyt läpi muutamia ikäviä tilanteita esimerkiksi työhaastattelussa haastattelijan esittäessä kysymyksen: ”Mitä sinun miehesi tekee työkseen?” Hetken mietittyäni vastasin tähän kysymykseen: ”Ensinnäkään minulla ei ole miestä, vaan naispuolinen kumppani ja toisekseen hän ei ole hakemassa tätä työpaikkaa, vaan minä.”

Tilanne kuvastaa hyvin, mitä seksuaalivähemmistöihin kuuluvat ihmiset usein kokevat. Ei suoraa syrjintää, vaan olettamuksia, joiden kautta niin työnhakija kuin rekrytoiva työnantaja voivat joutua kiusallisiin tilanteisiin.

Heitä homo voltti!

Homovitsejä aivan varmasti jokainen meistä on joutunut kuuntelemaan erilaisten työpaikkojen lounaskeskusteluissa samoin kuin seksuaalivähemmistöön kuuluvien ihmisten kiusallista sivuuttamista erilaisissa heteronormatiivisissa keskusteluissa. Joskus joku on sanonut taustalla olevan syynä, että ei oikein tiedä, mitä on kohteliasta kysyä, ja mitä ei. Näin rehelliseen puntarointiin olen kertonut, että kysyä voi ihan mitä tahansa, mitä kysyisit keneltä tahansa muultakin kollegaltasi.

Me kaikki olemme joskus sosiaalisesti kömpelöitä. Myös monimuotoisuuden ja yhdenvertaisuuden matkalla tapahtuu kompastuksia. Tässä meidän vähemmistöihin kuuluvien pitää muistaa vastata ennemmin myötätunnolla, huolenpidolla ja ymmärryksen laajentamisella – ei loukkaantumisella. Molemminpuoliset kasvukivut ovat osa prosessia. Jos molemmat osapuolet ovat vilpittömiä ja haluavat ymmärtää toisiaan, olemme askeleen lähempänä parempaa työelämää. Yhdessä oppiminen edistää inhimillisen kasvun kulttuuria.

Kirjoittaja, Anne Koivusaari, on osa ManpowerGroupin johtoryhmää, joka ilmentää sukupuolten, seksuaalisen suuntautumisen ja elämäntilaiden moninaisuutta: ryhmässä on neljä naista ja kaksi miestä, joista kaksi kuuluu avoimesti seksuaalivähemmistöön, ja neljällä ei ole lapsia.